Olen viime aikoina kokenut LinkedIn-herätyksen. Pidin sivustoa pitkään passiivisena CV:n korvikkeena ja palvelun some-ominaisuuksia paikkana, jossa konferensseissa luuhaavat innostujat pitivät piirileikkejään ja digitalist-huttu ruokki itseään vailla todellisia tekoja. Keskityin muihin vapaamuotoisempiin sosiaalisen median palveluihin ja annoin LinkedIn-profiilini elää omaa elämäänsä.
Myönnän olleeni väärässä. Muutamat viime aikoina kokemani konkreettiset esimerkit ovat avanneet silmäni palvelun ja verkostoitumisen hyödyistä.
1. Orgaaninen verkosto levittäytyy yllättäviin suuntiin
Suurin asiakkaani on pian lanseeraamassa uutta, yritysmaailmaan istuvaa, omalla tavallaan vallankumouksellisesta, tai ainakin käytettävyydeltään houkuttelevasti paketoitua, tuotetta. Yrityksen avainhenkilö teki pienen piirin markkinatutkimusta ja julkaisi tuotteesta konsepti- tai luonnosvaiheessa olevan kuvan LinkedIn-verkostolleen. Konsepti herätti suurta kiinnostusta ja orgaanisen levinneisyyden kautta kontakteja saatiin ulkomaita myöten henkilöiltä, joita ei kylmäsoitoilla tai outbound-markkinoinnilla olisi koskaan tavoitettu. LinkedIn-mielenkiinto johti yhteydenottoon, tapaamiseen ja ehkäpä tulevaisuudessa kauppaan asti.
Sama orgaaninen levinneisyys on toki mahdollista tavoittaa muissakin sosiaalisen median kanavissa, mutta LinkedIn:ssä käyttäjät ovat järjestelleet ajatustensa palapelin valmiiksi business-mielialaan ja omalta verkostoltaan voi myös kysyä apua. Vaikka itse ei tuntisi tietyn alan osaajaa tai palvelua, joku aina tuntee jonkun, joka tuntee jonkun, joka voi suositella.
2. Työtarjonta ja työntekijät kohtaavat puolivahingossa
LinkedInin ”helppo työhakemus” aluksi hämmensi valtavasti. Minua ei koskaan ole varsinaisesti head-huntattu, ja epäilytti suuresti näkevätkö rekrytoijat todellista osaamista geneerisesti tägättyjen ja endorsattujen osaamisalueiden, työkokemuslistausten ja ohuehkon profiilini läpi.
Pikahaun prosessi menee suunnilleen näin: Bongaa paikka sivuston ”Jobs”-välilehdellä, skimmaa hakemus, klikkaa ”Olen kiinnostunut”-nappia jos paikka kolahti. Nappi välittää profiilin rekrytoijalle, ”hei vilkaiskaapa minua, minäkin olen olemassa”.
Pikahaku yhdistää työpaikan ja tekijän lähes puolivahingossa, kuin ensisilmäys potentiaaliseen treffikumppaniin baarin tanssilattialla: ”Onpa kivan oloinen tyyppi, uskaltaisinkohan mennä jututtamaan”. Suhteen syventäminen vaatii toisenlaisia keinoja ja työntekoa, mutta ensikontakti on luotu.
3. Käyttäjien luoma sisältö
Vastoin aiempaa ennakkoluuloani, LinkedIn:stä voi löytää oikeasti mielenkiintoista sisältöä. Erityisen helppoa on bongailla työelämään liittyviä blogi-kirjoituksia. Kirjoitelmista löytää tehokkaasti uudenlaisia näkökulmia ja pääsee reflektoimaan myös omia työelämään liittyviä ajatuksiaan. Tähän toki vaikuttaa voimakkaasti kontaktisi ja kontaktien kontaktisi. Pariin niin sanottuun supersoluun, LinkedIn-aktiiviin, yhdistymällä esille nousee monipuolisesti sisältöä. Erilaisista ryhmistä löytää tiukemmin alakohtaisesti rajattua materiaalia.
Sisältöä tuottavia henkilöitä kannattaa lähestyä rohkeasti. LinkedIn:n seuraamiskynnys on siirtynyt todellisesta live-vuorovaikutuksesta kohti Twitterin lähes olematonta.
Vaikka profiilini on monin paikoin puutteellinen ja verkostoitumiskykyni kaukana optimaalista, aion jatkossa olla kanavassa huomattavasti aktiivisempi. LinkedIn uudestisyntymiseni siis jatkukoon. Jos luet tätä emmekä vielä ole palvelussa yhteydessä, klikkaa tästä ja lisää minut.